Vanhuuden psykoosit
Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa
kärsimystä, vaikutta toimintakykyyn, heikentää elämänlaatua ja koskettaa usein
läheisten ihmisten elämää. Suurella osalla iäkkäitä potilaita sairaus on
alkanut nuoruusiässä, mutta osalle psykoosi ilmaantuu vasta vanhusiässä.
(Tilvis – Pitkälä – Strandberg – Sulkava – Viitanen 2010: 149.)
Tuoreiden eurooppalaisten tutkimuksen mukaan yli 65-
vuotiaista ei-muistisairaista miehistä psykoosioireita esiintyy 2,4% ja yli 65-
vuotiasta naisista 2,9%. Psykoosioireiden määrä lisääntyy ikääntyessä, ja 85-95-
vuotiaista psykoosioireita on todettu 7-10 %. Yksittäisiä psykoosioireita,
tavallisimmin paranoidisia harha-ajatuksia, on kuvattu jopa 13,4% yli 65-
vuotiaista ja myöhemmin se lisää muistisairauksien kehittymisen riskiä.
(Koponen 2015: 883.)
Sekavuustiloissa ja dementioissa psykoosioireita tai
psykoosin kaltaisia oireita havaitaan 30-50% potilaista. Tavallisiin
diagnostinen vaihtoehto on dementoituva sairaus, kun vanhuksille ilmaantuu
ensimmäistä kerta hallusinaatioita, tai harhaluuloja. Vanhuusiässä tavallisimmat
psykoosin aiheuttajat ovat masennus, sekavuustila eli delirium ja somaattiseen
sairauteen liittyvä tila. Skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö ovat
harvinaisempia. (Tivis ym. 2010: 149.). Esimerkiksi Lewyn kappale- taudin
alkuvaiheessa psykoosin kaltaiset oireet, kuten hallusinaatiot ja
väärintunnistamiset, voivat ilmaantua jo ennen muistin heikkenemistä.
Alzheimerin tauti voi myös alkaa psykiatrisin oireisin, vaikka ensimmäinen oire
on yleensä lähimuistin heikkous ja uuden oppimisen vaikeus. (Tivis ym. 2010:
150.)
Yli 60- vuotiaana alkavaa skitsofreniaa on kaikista skitsofreniaan
sairastuneista noin 3% ja skitsofreniaoireisto on tavallisempi naisilla kuin miehillä.
Myöhään alkavan skitsofrenian oireisiin kuuluvat enemmän positiiviset oireet. Tyypillisimpiä
vanhusiässä esiintyviä harhaluuloja ovat pelkotilat, kuten tunne vainotuksi tuleminen,
läpäisyharhat. Aistiharhoista tavallisimpia ovat kuuloharhat. Myös merkittäviä eroja
ovat lievempi kognitiivinen heikentyminen, paranoidisten oireiden yleisyys, ajatushäiriön
puuttuminen. (Lönnqvist - Henriksson - Marttunen - Partonen 2014: 691.)
Vanhuusiän psykoosit ovat monesti pitkäkestoisia ja vaste
hoidossa savutetaan vain osittain. Hoidon tavoitteena on estää psykoosin
uusiutuminen sekä optimoida toimintakyky sekä potilaan ja hänen kanssaan
elävien elämänlaatu. Iäkkään psykoosipotilaan hoidossa käytetään sekä
psykososiaalisia toimia, että lääkehoitoa. Hoidon perustana on luoda hoitosuhde
ja toimivaa vuorovaikutusta. Yleensä toimivin vuorovaikutuksen muoto
hyvämuistisille psykoosipotilaille on korrekti ja turhaa tuttavallisuutta
välttävä asiallisuus. (Tilvis 2010: 154 - 155.)
Hoitomalli on aina yksilöllinen, jokaiselle potilaalle
tehdään henkilökohtainen ja tarpeenmukainen hoitosuunnitelma, joka ottaa
huomioon jäljellä olevat voimavarat ja kuntoutusmahdollisuudet (Tilvis 2010:
156).
Iäkkäiden skitsofreniapotilaiden psykososiaaliseen
kuntoutukseen kuuluu päivittäistoimintojen ohjaamista ja tukemista. Tärkeä on mahdollisuus
osallistua arkiaskareisiin voimien mukaan. Usein iäkkäät potilaat ovat
kohtalaisen toimintakykyisiä, mutta oma-aloitteisuus on vähäistä. Toiset ovat äänekkäät,
kärsimättömät ja motorisesti levottomat. Tällöin arkiselviytymisen tukemisessa
tarvitaan hoitajalta oireiden sietoa ja vuorovaikutusta, jossa asiat ilmaistaan
selkeästi ja sopimuksista pidetään kiinni. Arkielämän järjestys on tukeva elinympäristö, kun mieli on epäjärjestyksessä. (Tilvis
2010: 155 – 156.)
Psykoedukaativistä
lähestymistapaa on hyvä käyttää, ottaen mukaan iäkkään psykoosipotilaan
omaisia, jotka monesti hyvin kuormitettuina joutuvat vaikeiden käytännön
ongelmien eteen. Potilasopastuksen avulla voidaan ohjata iäkkään potilaan
tarkoituksenmukaisempiin käyttäytymismuotoihin, ohjata havainnoimaan psykoosin pahenemisvaihetta.
Opastus voi muun hoidon osana lievittä sairauteen liittyvä rasitusta. (Tilvis
2010: 155 – 156.)
Lähteet
Koponen, Hannu – Leinonen, Esa – Isohanni, Matti 2015. Vanhusten
Psykoosit ja niiden hoito. Suomen Lääkärilehti 13. (883 – 888).
Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri -
Partonen, Timo (toim.) 2014. Psykiatria. 11.painos. Helsinki: Kustannus Oy
Duodecim.
Tilvis, Reijo – Pitkälä, Kaisu – Strandberg, Timo – Sulkava,
Raimo – Viitanen, Matti (toim.) 2010. Geriatria. 2.painos. Helsinki: Kustannus
Oy Duodecim.
Kuvasitte monipuolisesti psykooseja ja niiden taustalla olevia tekijöitä. Kommenttejanne olisi ollut mukavaa lukea. Pohdintaa herätti se, millaisin lääkkeettömin keinoin hoitaja voisi lievittää vanhuksien kokemia pelkotiloja ja kuinka, miten, sekä millaisissa tilanteissa kyseisiä keinoja voisi käyttää. Tekstinne mukaan yleensä toimivin vuorovaikutuksen muoto hyvämuistisille psykoosipotilaille on korrekti ja turhaa tuttavallisuutta välttävä asiallisuus. Mietimme mitä korrektius tässä tarkoittaa ja päädyimme yleisen asiallisuuden lisäksi siihen kuuluvan myös sen, ettei potilaan aistiharhoihin lähdetä mukaan vaan ne sivuutetaan asiallisesti ja ettei harhojen todenperäisyydestä lähdetä väittelemään. Kuten yleensäkin, myös psykoottisen vanhuksen omaiset on huomioitava hoidossa. Omaisilla olevaan tiedontarpeeseen on pyrittävä vastaamaan ja tuettava heitä mahdollisuuksien mukaan.
VastaaPoistaHyvä, että olitte ottaneet kantaa vanhusten psykoosit. Usein halutaan jättää huomioimatta vanhusten ongelmat ja kuitataan ne vain vanhuuden piikkii eikä hoideta itse sairautta. On hyvä muistaa, että hoitomalli on aina yksilöllinen ja tehdään aina henkilökohtainen toimintasunnitelma potilaan voimavarojen mukaan. Hyvä ja mielenkiintoinen teksti.(Heidi)
VastaaPoistaOlitte valinneet tärkeän kohderyhmän tarkasteluunne. Faktatiedot tuli esille, mutta minäkin kaipasin enemmän sitä hoitotyön pohdintaa ja hoitotyön keinoja miten auttaa. Tätä teemaa on tutkittu hoitotyön alueella ja tekstiä löytyy myös suomeksi.
VastaaPoista