Hoitosuhdetyöskentely

Hoitosuhdetyöskentely

Hoitosuhteen luotettavuus luo potilaalle turvallisuuden tunnetta, joka vaikuttaa myös potilaan osallisuuteen ja rohkenee olla mukana oman hoitonsa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Hoitajana meidän pitää toimia potilaslähtöisesti, tukea ja vahvistaa potilaan voimavarat, tuoda uusia näkökulmia tilanteeseen ja motivoida potilasta. (Kuhanen ym. 2013: 153-154).

Hoitosuhdetyöskentelyn prosessia on jaettu kolmeen eri vaiheeseen, aloitusaihe, työskentelyvaihe ja lopetusvaihe. Aloitusvaiheen aikana hoitaja saa tietoa potilaasta. Tällöin hoitajan pitäisi toimia potilaslähtöisesti, nähdä potilasta yksilönä ja tutustua häneen ja hänen tilanteensa, eikä tehdä hoitopäätelmiä pelkästään saatujen tietojen perusteella ennen ensimmäistä tapaamista. Ensimmäisen tapaamisen, eli tutustumisen aikana asetetaan tietyt ja tarvittavat tavoitteet potilaan kanssa hoitosuhdetyöskentelylle ja kerrotaan myös hoitosuhdetyöskentelyn prosessin etenemisestä. Työskentelyvaiheessa hoitajan ja potilaan suhde edistyy, ja yhteistyö tavoitteiden saavuttamiseksi alkaa. Hoitaja ikään kuin haastattelee potilasta ja antaa sen mukaista potilasohjausta ja neuvoa. Samalla hoitosuhteen pitää olla niin luotettavaa ja rohkaisevaa, että potilas pystyy puhumaan ongelmistaan ja aroista asioistaan. Lopetusvaiheessa käsitellään ja pohditaan, mitkä tavoitteita ollaan saatu toteutumaan ja onko potilaan ja hänen elämälleen tapahtunut positiivisia muutoksia tämän hoitosuhdetyöskentelyn myötä. Potilaan pitäisi tässä vaiheessa tuntea, että hän selviää ihmissuhteiden menetyksistä ja että hän pystyy jatkaa elämässään eteenpäin. Mutta hoitosuhteen loppua on syytä selvittää, onko potilas oikeasti saavuttanut näitä ja tuleeko hän pärjäämään elämässään vai tarvitseeko jatkosuunnitelmaa. (Kuhanen ym. 2013: 171-174.)



Hoitosuhdetyöskentelyssä on omat elementit, mitkä ovat dialogisuus, kokonaisvaltaisuus, voimavaralähtöisyys, luottamuksellisuus ja empatia. Dialogisuus on potilaan ja hoitajan välistä vuorovaikutusta, jossa korostuu vastavuoroisuus, molemminpuolisuus ja tasa-arvo. Siinä hoitaja pystyy näkemään asiat potilaan näkökulmasta, ikään kuin asettuisi potilaan asemaan. Hoitosuhteessa hoitajalla on teoreettista ja kokemuksellista asiantuntijuutta, kun taas potilas on elämänsä asiantuntija. Hoitosuhdetyöskentelyssä potilas tulee huomioida kokonaisvaltaisesti. Potilaan pitää tuntea olonsa hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi. Kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa potilaan kyky selviytyä elämässä ja mielenterveyttä edistetään. Siinä huomioidaan potilaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Voimavaralähtöisyys tarkoittaa potilaan omien voimavarojen vahvistamista ja käyttämistä omaan terveyden edistämiseksi. Luottamukseen ja sen kehittymiseen vaikuttaa potilaan ja hoitajan henkilökohtaiset tekijät. Se on tärkeä työväline potilaan ja hoitajan välillä, jotta prosessi edistyy. Luottamus hoitajan ja potilaan välillä syntyy hoitajan aidolla ja avoimella käytöksellään ja vakuuttamalla potilaalle, että tämä tulee autetuksi.
Hoitajalle ammatillisesti tärkeä taito on empatia, jolla tarkoitetaan potilaan tunteisiin ja tilanteeseen eläytymistä.
Potilaan tulee kokea, että hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita ja hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Hoitaja ymmärtää potilaan tunteita omiensa kautta. Vaikka hoitosuhteessa hoitaja ei voi ilmaista tunteitaan samoin kuin potilas, hän voi näyttää sopivassa tilanteessa tunteitaan ammatillisesti, mikä saattaa vahvistaa hoitosuhdetta. (Kuhanen ym. 2013: 157-160.)

Lähteet:

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2013. Mielenterveyshoitotyö. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.