Kliininen psykologia. Theraplay - menetelmä.

Psykologia tutkii ihmisten käyttäytymistä, kokemusta ja inhimillisen toiminnan säännönmukaisuuksia (Wikikirjasto: Psykologia.)

Psykoterapialla hoidetaan psyykkisiä vaikeuksia psykologisin menetelmin. Yksi niistä menetelmien sovellusalueista on kliininen psykologia, joka käsittelee diagnostiikkaa ja siinä tutkitaan ja hoidetaan mielenterveyttä osallistumalla terapiakäynneillä ja keskustelemalla, tarvittaessa erilaisten kyselylomakkeita käyttäen.

Mutta sen lisäksi on hyvin tärkeää selvittää parhaiten soveltuvat hoitomuodot. Se, miten mielenterveyshäiriöt voidaan tunnistaa, on keskeistä tutkimusaihetta erilaisiin ongelmiin. Myös nykyisin kliinisen psykologian työn piiriin katsotaan kuuluvan myös psyykkistenhäiriöiden kehitykseen vaikuttavien tekijöiden ehkäiseminen ennakoivasti tai mahdolliseen häiriökehitykseen puuttuminen jo sen varhaisvaiheessa. (Toivo – Nordling 2013: 18.)

Vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen hoito on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi ehkäistä ja korjata lasten mielenterveysongelmia. Theraplay on yksi vuorovaikutushoidon mallista. (Mäkelä – Salo 2011: 331.)

Suomessa theraplay – hoitoa on käytetty vuorovaikutushoidon menetelmänä noin parikymmentä vuotta. Sitä voidaan käyttää niin itsenäisenä hoitona kuin psykososiaalista kehitystä tukevana hoidon osana ja häiriöitä ehkäisevänä menetelmänä. Theraplay – menetelmässä huomio kohdistetaan vanhemman sensitiivisyyden, myönteisen ohjaamiskykyyn ja reflektiivisen kyvyn tukemiseen. Intervention tehokuutta lisää molempien vanhempien ja lapsen samanaikainen osallistuminen hoitoon, videohavannoinnin käyttäminen vanhempien reflektiivisen kyvyn vahvistamisessa sekä myönteisen yhteistyösuhteen varmistaminen vanhempien kanssa. (Mäkelä – Salo 2011: 327.)

Theraplay - hoitointerventio pohjautuu kiintymyssuhde-, ja sosiaalisen oppimisen teorioihin. Lapsen keskushermosto kypsyy toiminnan kautta. Perimä ja lapsen kokemukset muovaavat aivoja toiminnallisesti ja rakenteellisesti. Kiihkeintä aivojen muovausta on aivan pienillä lapsilla, mutta se jatkuu läpi lapsuuden ja nuoruuden. Kypsyminen lisää asteittain lapsen mahdollisuuksia reagoida joustavasti arjen tapahtumiin. Aikuisen on mahdollista lisätä lapsen kykyä käsitellä ympäristön ärsykekuormaa asettumalla lapsen kanssa säätely-yhteyteen. Aikuisten säätely-yhteyttä kutsutaan sensitiiviseksi, kun aikuinen kykenee toisaalta rauhoittamaan lapsen tämän kiihtyessä liikaa ja toisaalta innostamaan lasta yhteiseen kanssakäymiseen, leikkiin sekä itsenäiseen tutkimiseen ja oppimiseen. Tämä antaa pohjaa turvalliselle kiintymyssuhteelle ja toimii suojaavana tekijänä myöhemmin elämässä. Myös kehittyvän vuorovaikutuksen vaikuttavat lapsen ja vanhempien ominaisuudet, kuten temperamentti. (Mäkelä – Salo 2011: 328.)

Jos vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus häiriintyy, voi muodostua turvaton kiintymissuhde. Turvattomat kiintymyssuhteet voivat heikentää lapsen kehittyä itsesäätelyvalmiuksia, esimerkiksi lapsen kykyä rauhoittua pienten turhaumien jälkeen ja keskittyä tutkivaan oppimiseen. Laadultaan niitä jaetaan vältteleviin ja ristiriitaisiin. Välttelevä kiintymyssuhde muodostuu, kun aikuinen vastaa liian hitaasti tai heikosti lapsen emotionaalisiin tarpeisiin. Ristiriitainen kiintymyssuhde syntyy, kun aikuinen vastaa lapsen. emotionaalisiin tarpeisiin purkamalla vuorovaikutustilanteisiin omia puutteellisesti säädeltyjä tunnetilojaan. Kiintymyssuhdehäiriöissä lapsen psyykkinen kehitys häiriintyy, ja siten se voi olla osatekijänä lapsen monentyyppisessä oireilussa, kuten tarkkaavuuden häiriössä, käyttäytymishäiriössä ja ahdistuneisuudessa. Myös on todettu, että sosiaalisen oppimisen teorian kuvaama ankara ja autoritaarinen kasvatusilmapiiri voi lisätä lapsen aggressiivisuutta ja on itsenäinen riskitekijä. (Mäkelä – Salo 2011: 328.)

Kiintymysteoreettisissa hoidon näkökulmasta pyritään lisäämään vanhempien sensitiivisyyttä ja reflektiivistä kykyä. Sosiaalisen oppimisen teorian pohjalta vähentämään vanhempien ankaraa ja autoritarista kasvatusta ja lisäämään kiitosta lapsen hyvästä sosiaalisesta toiminnasta. (Mäkelä – Salo 2011: 331.)

Therplay-työssä kiinnitetään huomiota luotettavaan vuorovaikutukseen työntekijän ja perheen välillä. Vanhempia autetaan sensitiivisemmin huomaamaan lapsen reaktiot ja muuttamaan käyttäytymistään niiden mukaan. Havainnoinnin avuksi käytetään videohavainnontti. Lapsen sanattomat viestit epävarmuudestaan tai huolestaan sanoitetaan empaattisesti ja toimintaa muutetaan niiden mukaan. Myönteistä ohjaamiskykyä tuetaan auttamalla vanhempia suoraan ohjaamaan, kannustamaan ja auttamaan lasta ongelmallisissa tilanteissa. Reflektiivisyyttä tuetan koko terapiaprosessin ajan auttamalla vanhempia katsomaan tilannetta lapsen näkökulmasta. (Mäkelä – Salo 2011: 331.)

Theraplay erityispiirre on se, että hoito tapahtuu suunnittelussa leikissä ja se vahvistaa yhdessä koettua iloa ja lapsen itsetuntoa onnistumisen kautta. Theraplay - menetelmä voi soveltaa sekä ehkäisevästi, että korjaavasti eri-ikäisiin lapsiin, myös voi toteuttaa joustavasti yhden vanhemman tai koko perheen kanssa ja käyttää sekä lyhyt- että pitkäkestoisesti. (Mäkelä – Salo 2011: 331.)

Theraplay - hoitoa toteutetaan pääasiassa lastenpsykiatrian klinikoissa, perheneuvoloissa, sekä osana lastensuojelun kuntoutustyötä. Menetelmä käytetty sellaisten vuorovaikutusongelmien hoitona, jotka liittyvät pienten lasten säätely- ja vuorovaikutushäiriöihin, käytösongelmiin, erilaisiin neuropsykiatrisiin sekä sijais- ja adoptiolasten erityisiin kiintymysvaikeuksiin. Myös käytetään sovelletusti osana puhe- ja toimintaterapiaa, perhetyössä sekä päivähoidossa. (Mäkelä – Salo 2011: 332.)
 

Lähteet:

Mäkelä, Jukka – Salo, Saara 2011. Theraplay – vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutushoito lasten mielenterveysongelmissa. Duodecim. 127. (327 – 334).

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. 3. painos. Porvoo: Bookwell Oy.

 Wikikirjasto. Psykologia. Verkkodokumentti. <https://fi.m.wikibooks.org/wiki/Psykologia>. Luettu 27.11.2017.

Verkkopolkku. Verkkodokumentti.  <http://kirja.psykologia.verkkopolku.com/file.php?a=kirja.psykologia&f=28042006_luku4.pdf>. Luettu 28.11.2017