Persoonallisuushäiriöt

       Narsistinen persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriöt ovat syvälle juurtuneita, pitkäaikaisia, joustamattomia ja yleensä vakiintuneita käyttäytymismalleja, jotka ilmenevät haitallisina monissa elämäntilanteissa. Persoonallisuushäiriöt luokitellaan niissä esiintyvien hallitsevien käyttäytymismallien perusteella. (Lönnqvist - Henriksson – Marttunen – Partonen 2014: 463.)

Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivä kokee olevansa huonompi kuin muut, mutta ilmaisuna näyttää olevan parempi. Uskomus muista on se, että muut ovat parempia kuin minä. Mutta ilmaisuna näyttää, että muut ovat alempiarvoisia. Narsistisen persoonallisuuden selviytymistyylejä ovat kilpailu, itsetehostus, erityiskohtelun vaatiminen, muiden mitätöinti. (Melartin - Koivisto 2010: 2391.)

Hoidossa keskeisenä tavoitteena on auttaa potilasta pääsemään yhteyteen todellisten tunteidensa kanssa kuten surullisuuden ja yksinäisyyden. Skeematerapiassa (kuvio 1), joka perustuu keskeisesti kiintymyssuhdeteoriaan, tätä puolta kutsutaan yksinäisen lapsen moodiksi. (Melartin – Koivisto 2010: 2391.) Moodilla tarkoitetaan persoonallisuuden integroitunutta kokonaistilaa, minätilaa, jossa ovat aktivoituneet siihen liittyvät kognitiiviset, affektiiviset, motivationaaliset ja behavioraaliset skeemat (Lönnqvist ym. 2014: 266). 

Narsistisessa persoonallisuudessa ainoa aidosti tunteva puoli on yksinäisen lapsen moodi. Hoidossa sitä pyritään edistämään, suunnataan huomionsa kaikkiin aitojen tunteiden, kuten surun ja yksinäisyyden tai kontaktin kapuun ilmaisuihin. (Melartin – Koivisto 2010: 2391.)

 

 Kuvio 1. Narsistinen persoonallisuuden moodit. (Lähde: Melartin, Tarja - Koivisto, Maaria 2010. Persoonallisuushäiriöinen potilas vastaanotolla.)

Muiden seurassa narsistinen persoonallisuus esiintyy tehostavassa moodissa, joka suojaa arvottomuudelta. Itsetehostajan selviytymiskeinoja ovat keskittyminen kilpailuun, statukseen, muiden ihailun hakeminen, muiden mitätöinti, kontrollointi. Yksin ollessaan hän on tyynnytteliiän moodissa, jossa välttää kokemasta todellisia tunteita ja ryhtyy stimuloiviin tai tyynnyttäviin tehtäviin, kuten juopotteluun, tietokonepelien pelaamiseen, ylensyöntiin. Työnarkomaania myös kuuluu siihen. (Melartin – Koivisto 2010: 2391 - 2392.)

Perushoitona on pidetty yksilöllistä psykoterapiaa, johon potilas yleensä motivoituu vasta ihmissuhteiden pettymyskokemusten jälkeen, tai jossakin kriisitilanteissa, mutta jättävät hoidon helposti kesken, kun itsetunto paranee. Häiriö altistaa masennusjaksoille, jotka voivat olla hyvinkin vakavat esimerkiksi työurallaan tai parisuhteessaan epäonnistumisten vuoksi. Joten on olennaista, että henkilö hakeutuu hoitoon masennuksen vuoksi. (Lönnqvist ym. 2014: 479.) Psykoterapeuttisesta hoidosta on hyötyä, jos yksilö kykenee itse näkemään, että hänen toimintatapansa ovat poikkeavia ja sopeutumista palvelemattomia. Persoonallisuushäiriön jäykkyys ja joustamattomuus saattavat iän myötä vähentyä. (Mielenterveystalo n.d.)

Persoonallisuushäiriöiden, kuten narsistisen persoonallisuuden tunnistaminen ja hoito näyttää olevan hankalaa. Tätkeä on luoda luottamuksellinen vuorovaikutus  potilaan kanssa, myös pyrkiä avoimeen yhteistyöhön,välttää potilaan arvostelua, turvallisesti aseta rajoja, antaa potilaalle huolenpidon, välittämisen tunnetta, ylläpitää toivoa ja optimismia. (Lönnqvist 2014: 469.)

Lähteet

Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri - Partonen, Timo (toim.) 2014. Psykiatria. 11.painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Melartin, Tarja – Koivisto, Maatia 2010. Persoonallisuushäiriöinen potilas vastaanotolla. Duodecim.126. (2389 – 2398).

 Mielenterveystalo. HUS. Verkkodokumenti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx> Luettu 15.11.2017.
.